Mitä Laurentiuksen sinettikuvio esittää?

Kunniajäsenemme Pekka Jäntti löysi 1980-luvun alkupuolella mikrofilmiltä vuoden 1571 hopeaveroluettelon, jossa ”Her Larsin” omaisuusluettelossa oli hänen allekirjoituksensa ja sinettinsä. Voimme vain kuvitella, miten suurta riemua hän tunsi onnistumisestaan. Pekka itse kertoo asiasta Laurentius nro 9:ssä seuraavasti: ”Se oli nuhruinen peukalon painaman näköinen musta täplä kehystettynä vinoneliöllä. Kun sitten pyysin valtionarkistoa kuvaamaan suurennoksena tuon ”täplän”, sain käteeni aarteen, jota en voinut uskoa todeksi. Vilkaisin varmuuden vuoksi vielä sivuilleni, ettei mafian miehiä ollut ympärilläni, sillä se tuntui kultakimpaleelta. Kuva oli selvä ja kaunis ja siitä sai heti sen vaikutelman, että se oli alun perin kaivertamalla rakennettu ja painamalla muotoiltu kuin entisajan suutarin taidokkaasti tekemä pieksun kuviointi uurteineen päivineen.”

Yrityksistään huolimatta Pekka Jäntti ei kuitenkaan löytänyt selitystä siihen, mitä kuvio esittää, vaan kehitti asiasta oman teoriansa. Lainaamme tässä Pekan tekstiä: ”En useastakaan lähteestä ole löytänyt viitteitä siihen, että sinetti saattaisi sisältää nimen kirjaimet, mutta tuo ajatus istuu härkäpäisesti mielessäni. Irrotetaanpa nuo kirjaimet J E N T Z E – nimestä kukin erilleen alkuperäisestä pohjakuviosta.” Oheinen kuva kyseisestä lehdestä sitten osoittaa, miten hän sai aikaan ko. nimen. Sen jälkeen Pekka toteaa, että tulos on todistusta vailla, mutta sitä ei ole pystytty hylkäämäänkään. Samalla hän esittää, että joku voisi selvittää asiaa täsmällisesti.

Pekka Jäntin alkuperäinen teoria kuvion muodostamasta JENTZE-sanasta istui ”härkäpäisesti” hänen mielessään, kuten hän sanoi. Muita selvityksiä ei sitten ole tarjottukaan paitsi Laurentius 19:ssä, jossa Pekka itse herättää henkiin ajatuksen, josko kysymyksessä olisi 200-luvulla eläneen Pyhän Laurentiuksen marttyyrikuoleman symboliksi jäänyt halstari. Tästä Pekka toteaa:” Näin sopisi palvelua kuvaava halstarikin hyvin hänen (siis esi-isämme) symbolikseen ja sinetikseen. Sen ei kuitenkaan tarvitse sulkea sinetistä pois hänen sukunimeänsäkään.”

Eri lähdetiedoista useiden satojen sinettien joukosta löytyi kaksi katoliselta 1400-luvulta olevaa sinettiä, joissa on halstarin kuva. Nämä ovat Turun Mikaelinkirkon tuomiorovastin sinetti vuodelta 1486, jossa halstari on todennäköisesti Pyhän Laurin kädessä sekä toinen ainoa pelkkä halstarin kuva vaakunakilvessä on Naantalin luostarin ”sysloman” Jon Olofssonin sinetissä vuodelta 1449.

Sinettien käytöstä kertoo Otavan Iso Tietosanakirja: ”Vaakunatieteellisesti kiinnostavia ovat sinettien varsinaiset kuviot (keskukset), sukutieteellisesti myös keskustaa kiertävät, sinetin omistajan ilmoittamat tekstit (ns. legendat ).” Tarkastellaanpa nyt hieman lähemmin tuota salaperäistä kuviota.

L.L. Kuvion yläosa on tietenkin selvä: Laurentius Laurentii L.L.

Seuraavaksi erotamme kuvion ympärillä kehyksen, joka osoittautuu yleiseksi heraldiseksi (vaakuna)kilveksi. Näiden kilpien muodot ovat vaihdelleet niin, että eri vuosisatoina on käytetty erilaisia kilpimuotoja. Ranskassa heraldiikkaa on käytetty mm. genealogian ja taidehistorian aputieteenä.

Oheiset Otavan Ison Tietosanakirjan kuvat kertovat helposti sen, että Laurentiuksen sinetissä oleva kilpi on 1500-luvulla käytettyä mallia. Kilven yläkaarissa on pienet koristeruusukkeet.

Varsinaista kuvio-osaa tarkasteltaessa siitä erottuu viistoon yläoikealle suuntautuva kuvio, jonka luonnollisin selitys voisi olla kirkollinen paimensauva.

Se löytyy kaikista katolisen ajan piispojen sineteistä, sen sijaan kirkkoherrojen sineteissä se ei näytä olleen ainakaan kovin yleinen. Luterilainen kirkko säilytti osan keskiaikaisista perinteistä, myös paimensauvan.

Sauvahan on kuitenkin ollut, kuten vanha Tietosanakirja kertoo, ”vahvan kävelykepin kaltainen, kädensijalla varustettu”, joten se voi hyvin kuvata myös kulkemista laajalla seurakunta-alueella ja siihen liittyvää sanan julistamista.

Paimensauva näkyy myös oheisen kuvan esittämässä keskiaikaisessa kirkkolipussa.

Sinetin alareunassa on vielä pieni epämääräisen näköinen kuvio, jonka merkitys on askarruttanut minua todella pitkään. Mikä se voi olla? Kuviota tarkasteltaessa tulee muistaa alkuperäisen sinetin koko ja 1500-luvun kaiverrustekniikan taso. Pekka Jäntti kuvaa asiaa seuraavasti: ”Se oli nuhruinen, peukalon painaman näköinen musta täplä kehystettynä vinoneliöllä…”. Nyt pitää sitten ajatella asiaa loogisesti. Kysymyksessä on virkasinetti. Se on todennäköisesti tullut niin Laurentiukselle kuin muillekin kirkkoherroille valmiina hiippakunnan toimesta. Mikä siis onkaan luonnollisempaa kuin että siinä on kuvattu Wiipurin hiippakuntaa kuvaava W-kirjain. Wiipurin hiippakunnan sinetissä tuo W-kirjain on kätketty aika onnistuneesti vaakunaosan vasempaan ylänurkkaan, josta sitä aivan kuin Laurentiuksenkaan sinetistä ei ensi näkemältä juuri W:ksi tunnista. Sellainen on myös esim. Wiipurin kaupungin vaakunoissa.

Wiipurin kaupungin sinettejä, kilpien muodoista päätellen 1300-, 1400- ja 1500 -luvuilta.

Mikäli Laurentius taas olisi itse suunnitellut sinettinsä, tuntuisi mainittujen kuvioiden käyttö sittenkin perustellulta. Nyt pitäisi siis antaa sanallinen kuvaus Laurentiuksen sinetistä. Esimerkiksi tähän tapaan: Sinetissä on soikionmuotoisella pohjalla 1500-luvun vaakunakilven sisällä viistosti yläoikealle suuntautuva kirkollinen paimensauva, jonka alla oikealla on Wiipurin hiippakuntaan kuulumista osoittava W-kirjain. Molemmilla sivuilla kilven kaarien ulkopuolella on ruusukkeet. Soikion yläosassa on sinetinhaltijan nimikirjaimet L.L. (Laurentius Laurentii).

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella uskoisinkin, että Laurentiuksen sinettikuviolle on löytynyt johdonmukainen selvitys, jonka toivoisin osaltaan nostavan sinetin arvoa. Jos selitys ei jonkun mielestä tunnu oikealta, heitän tähän vielä Pekka Jäntin ajatuksen:”…jos joku voisi selvittää asiaa täsmällisemmin”.

Pekka E.K. Saarinen

Lähdeluettelo
Otavan Iso tietosanakirja
Suomen historiallinen seura: Historiallinen arkisto XII,2, 1892
Hansen R: Finlands medeltidssigill
Suomen lippu kautta aikojen, 1983
Blomstedt-Matinolli: Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1809
Akiander: Herdaminne för Wiborg och Borgå